|
Post by Velma on Nov 14, 2018 16:43:24 GMT
Marrashovin tallipäiväkirja
Tallipäiväkirjaan voi kirjoittaa tallin yleiseen arkeen liittyviä tarinoita, jotka eivät liity kenenkään yksittäisen hevosen hoitoon. Tallipäiväkirjaan kirjoitetuista tarinoista tienaa hoitomerkintöjä, mahdollisesti merkkisuorituksia sekä henkilökunnan kommentteja kuten tavallisistakin hoitomerkinnöistä. Tallipäiväkirja on auki tallin kaikille kävijöille, ei siis pelkästään talliporukalle!
|
|
|
Post by Velma on Nov 26, 2018 14:47:52 GMT
Marraskartanon kummitustarina
Moni Sepellaaksolainen on varmasti kuullut Marraskartanoon liittyviä tarinoita koko pienen ikänsä: kuinka sen pihalle tai puutarhaan ei saa mennä leikkimään luvatta, ja kentis vanhemmat ihmiset kehottavat karttamaan etenkin öisin koko kylän lounaisosaa, mikäli vain millään mahdollista. Päivisin tallin aukioloaikoina kartanossa ei pitäisi olla mitään hätää, mutta kieltääkään ei voi, etteikö kummitushuhuissa tuntuisi välillä oleva jotain perääkin... Tunnetuin tarina juontaa juurensa 1900-luvun puoleen väliin, jolloin kartanossa asui varakas ja hyväosainen, kilpahevosten kouluttaja ja ratsuttaja Hannes Kokka. Miestä kuvattin toisinaan hieman omalaatuiseksi persoonaksi, mutta Kokan hevosenkäsittelytaitoja ei kukaan kyseenalaistanut. Hän koulutti ja valmensi taitavasti hankalampiakin hevosia, ja saattoi toisinaan myydä hankkimiaan ongelmaprojekteja hyvään hintaan. Vuonna 1967 hän valmensi lupaavaa, punahohtoista kenttäpuoliveristä Manes IV:tä ratsastajalleen Johanna Paasiolle. Hevonen ratsastajineen olivat nousukiidossa, kunnes ikävä onnettomuus sattui kauden kruunaavissa, syksyisissä kenttäkilpailuissa vielä samana vuonna. Manes kaatui pahasti, ja sekä hevonen että Paasio menehtyivät. Tapauksesta liikkui monia huhuja, kuinka hevonen oli kuulemma muuttunut säikyksi ja arvaamattomaksi Kokan käsittelyn jälkeen. Miehen suosio laski tapauksen myötä ja 57-vuotiaan Kokan kerrottiin menneen päästään täysin sekaisin. Kokka levitti kylällä tarinaa, että Paasio hevosineen tulivat joka yö hänen kartanolleen, ja pyrkivät väkivalloin sisään kostamaan miehelle epäonnistumisestaan. Myös kartanon naapurit kertoivat, että öisin Kokka metelöi suorastaan mielipuolisesti ja juoksi yöpaitasillaan kartanon puutarhassa, kuin kamppaillen jonkun tai jonkin kanssa. Lopulta vuosi myöhemmin, 6. marraskuuta 1968 Kokka löydettiin kuolleena makuuhuoneestaan. Miehen kuolinsyy on edelleen jäänyt mysteeriksi, sillä ulkoisia väkivallan merkkejä ei näkynyt, eikä ruumiinavauskaan paljastanut selkeää kuolinsyytä käytettävissä olleilla menetelmillä. Taru kuitenkin kertoo, että kyseisenä yönä kartanon tienoilla olisi liikkunut koreasti laitautunut nainen hevosineen, vaikka Kokka oli tuolloin alueen ainoa hevosmies. Vielä tänäkin päivänä outoja ääniä, levottomia askeleita, nitinöitä ja kolinoita kuuluu silloin tällöin. Jotkut väittävät kuullensa jopa selkeitä kampailun ääniä ja "Menkää pois!" -huutoja. Kaikista herkkäuskoisimmat vannovat, että etenkin marraskuisina öinä nuori nainen ja punahohtoinen kilparatsu, kiertävät kumpikin ilkeästi ontuen kartanon pihaa, kurkkien ikkunoista ja kolisutellen sen vanhoja puuovia, kuin etsien pääsyä sisään.
|
|