Leon hoitopäiväkirja

Pakkasesta huolimatta mun kämmenet hikoo hanskojen sisällä kun mä käppäilen ekaa kertaa Marrashovin tallin ovesta sisään Leon virallisena hoitajana. Yleensä mä oon tosi rento ja rempseä ihminen, enkä vaivaudu stressaamaan turhista, mutta nyt mua jännittää ihan törkeesti. Ei mua Leo jännitä, vaan ihmiset. Marrashovissa on kuitenkin jo useampi hoitaja ja mä olen vielä kuitenkin ihan uusi ja ulkopuolinen. Vedän syvään henkeä ja kävelen satulahuoneen ovesta sisään. Paitsi että... enpäs muuten kävelekkään. Mä en tiedä miten mä olen onnistunut eksymään sen kahden minuutin aikana jonka olen tallilla ollut, mutta mä olen päätynyt pesariin. Naurahdan itsekseni hermostuneena ja pakitan takaisin eteiseen. Eteisessä kävelen melkein nuoren tytön yli joka inahtaa ja väistää viime hetkellä.
"Ai anteeks! Emmä huomannut sua..." kiirehdin selittämään nolona ja tunnen miten mun naama muuttuu paloauton väriseksi. Toinen katsoo mua hetken mutta hymyilee sitten.
"Ei se mitään! Mä olen Assi, Vilin hoitaja", tyttö esittäytyy ja johdattaa mut satulahuoneeseen.
"Huh hyvä. Mä olen Cindy. Aloitan tänään Leon hoitajana", hymyilen helpottuneena ja seuraavaksi törmäämmekin Velmaan.
"Ai heippa! Tunnit alkaakin ihan justiinsa. Siellä ois muutama alkeistuntilainen jota vois vähän avustaa tai ainakin käydä rohkaisemassa", Velma juttelee ja porhaltaa matkoihinsa yhtä nopeasti kuin on ilmestynytkin. Assi häviää omille teilleen joten mä päätän painella suorinta tietä tallikäytävän puolelle katsomaan mikä meininki siellä on.

Mä en oo pitkään aikaan käynyt ratsastuskoululla ja mua vastassa onkin melkoinen hulina. Pieniä lapsia on iso lauma ja jokainen on jo harjaamassa tunnille saamaansa ponia. Lompsin Leon karsinalle ja löydän sieltä vähän vanhemman tytön, joka tosin näyttää todella epävarmalta ja säpsähtää joka kerta kun ruuna kääntää lempeän katseensa tätä kohti.
"Moi, mä oon Cindy. Voinko mä auttaa sua?" kysäisen ja hymyilen kilteintä hymyäni tytölle. Tämä katsoo mua ujona ja nyökkää pienesti. Taputan Leon kaulaa ja näytän tytölle miten kannattaa harjata karvojen suuntaan ja pitkiä vahvoja vetoja. Kerron myös ettei Leoa tarvitse pelätä ja näytän miten se hamuaa mun kättä ilman minkäänlaisia aikeita syödä mua. Jotenkin tilanne on hieman surkuhupaisa, mäkin kun olen kuitenkin vasta ekaa kertaa kunnolla tallilla, enkä ole koskaan ennen edes harjannut Leoa. Toisaalta mikäpä siinä.

Autan tuntilaista vielä varustamaan Leon, vaikkakin joudun itsekin kysymään Velmalta apua ruunan varusteiden paikantamisessa. Tyttö lähtee tunnille ja mä painelen takaisin talliin. Tallikäytävällä on juttelemassa kaksi tyttöä. Toisen tunnistan Assiksi ja toinen on mulle vielä täysin tuntematon, hieman Assia vanhemman näköinen.
"Moikka, saanks mä osallistua teiän keskusteluun?" kerään itteni ja meen reippasti mukaan juttelemaan.
"Tietysti. Tässä on Taru, se hoitaa Rölliä", Assi esittelee toisen tytön ja tämä nyökkää.
"Moi, mä olen Cindy, Leon hoitaja", hymyilen Tarulle. Molemmat tytöt jatkaa hevosista keskustelua ja mä pääsen pikkuhiljaa juttuun mukaan. Vaikkakin ainakin Taru tuntuu olevan sen verran kova kaveri puhumaan, että mulle ja Assille ei välillä tunnu jäävän puheenvuoroa. Ei mua kyllä haittaa yhtään, mieluummin kuuntelen toisten juttuja ja pikkuhiljaa yritän sulautua porukkaan mukaan.

Tunnin päätyttyä Leo ja tuntilaistyttö palaavat talliin ja tämä näyttää ihan eri tytöltä kuin lähtiessä.
"Leo oli tosi ihana! Mä toivoin sitä jo ensi tunnillekkin! Sä olet kyllä onnekas kun sait sen hoitohevoseksi..." tyttö alkaa pälpättää oitis karsinaan päästyämme.
"Hehhe, no se vaikuttaa kyllä tosi kivalta tyypiltä", nauran ja autan tyttöä riisumaan Leolta satulan.
"Oon kyllä niin kateellinen, sä saat varmaan ratsastaa sillä niin paljon kuin haluat..." tyttö toteaa.
"No itseasiassa, mä en oo vielä ratsastanut sillä. Ootan kyllä kovasti starttituntia jolloin mäkin pääsen ekaa kertaa Leon selkään!" juttelen samalla kun riisumme Leon suitsia. Tyttö nyökyttelee ja lähtee hakemaan Leolle porkkanaa palkaksi tunnista. Jään ruunan kanssa kaksin karsinaan ja silittelen sen päätä hiljaksiin. Ruuna laskee suuren päänsä mun käsien väliin ja vetää syvään henkeä.
"Voi jestas sä olet niin herttainen otus... Kyllä meistä vielä parhaat kamut tulee", totean hiljaa ja silitän nuokkuvan ruunan poskea.