Maailman tavallisin tallipäivä.
4. joulukuuta 2018
Assi pyöräili koulusta kotiin. Vaikka äiti olikin kieltänyt tiukasti pyörän käyttämisen enää joulukuussa, ei Assilla ollut aikomustakaan mennä kävellen. Bussikin meni vain kahden tunnin välein, eikä vuoro tietenkään osunut oikealle kohdalle. Kotiin päästyään hän ensin tyhjensi reppunsa koulukirjoista ja sulloi sitten tilalle eväät, porkkanan hoitoponilleen ja pipon varmuuden vuoksi.
Keittiön pöydälle Assi jätti lapun, jossa hän kertoi lähteneensä tallille ja valehteli, ettei huomiselle ollut läksyjä. Kyllä koulu sai vähän kärsiä hevosten takia, kun harrastukseen kerrankin oli mahdollisuus! Vaikka Assi ehkä olikin kympin oppilas, hikke, hänelle ei juuri nyt merkinnyt, mitä matikan opettaja sanoisi. Niinpä hän sujautti haisaappaat jalkaansa ja sulki oven perässään.
Oikeastaan Assi ei edes tiennyt tarkalleen, missä suunnassa talli oli, mutta tällä kertaa niistä tiekylteistä oli kerrankin apua. Saattoi hän kerran ajaa harhaan, mutta kaiken palkitsi se, kun hän sai jättää pyöränsä hoitajien pyöräparkkiin ja kävellä talliin katsomaan hoitoponiaan. Se ylpeyden tunne oli aivan mahtava.
"Moi! Olitkos sä se Vilin hoitaja?" kuului ääni toimistosta. Tällä kertaa siellä ei ollutkaan Velma, vaan joku täysin tuntematon nainen. Assin ilme taisi olla hieman hämmästynyt, sillä tämä naurahti:
"Minä olen Pihla, ratsastuksenohjaaja. Velma on maneesissa pitämässä tuntia."
"Mä olen Assi ja joo, hoidan Viliä", Assi esitteli itsensä taas tuttu itsevarmuus äänessään.
"Oletkin aika onnekas, sillä Vili on monen ehdoton suosikki täällä", Pihla naurahti, joka sai Assin hämmästymään uudestaan. Hän, aloittelija, hoiti ratsastuskoulun suosikkiponia! Assi ei halunnut herätä tästä unesta koskaan.
Ei hän ainakaan vielä herännytkään. Vilin ratsastaja oli myöhässä, joten Assi sai mennä hakemaan sen tarhasta ja alkaa varustamaan sitä tunnille. Onneksi Pihlakin tiesi, että Assi oli ihan pätevä hevosenhoitaja, vaikka osannutkaan ratsastaa vielä kovin hyvin.
Vili oli niin söpö! Se tuli Assia vastaan tarhan portille, joka saattoi tosin johtua myös siitä, että lähes kaikki muut hevoset oli jo haettu sisään, mutta sitä Assi ei tietenkään miettinyt. Hän pujahti tarhan lankkujen ali ponin luo ja rapsutti sitä otsasta. Assin kynsien alle jäi paksu kerros likaa.
"Hölmö", hän naurahti hullunkurisen näköiseille, mutaiselle ponille ja laittoi sille riimun päähän. Voi, kuinka paljon ylpeyttä Assi tunsikaan taluttaessaan ratsastuskoulun suosikkiponia pitkin tallikäytävää. Joka karsinasta kääntyi ihaileva katse häneen ja Assi nautti täysin siemauksin.
Vasta talutettuaan Vilin karsinaan ja sidottuaan sen oikeaoppisesti vetosolmulla kiinni, Assi tajusi, että ponin pitäisi olla valmis puolen tunnin päästä. Hänelle tulisi kiire. Vaikka Vilillä olikin ollut loimi päällään, oli sen kaula mudan peittämä, jaloista nyt puhumattakaan. Sen harjakin oli ihan takussa.
"Oho, Vili onkin aika likanen! Sä voit ottaa sen tohon käytävälle ja pyyhkiä vähän kostealla sienellä sen jalkoja", Pihla ilmestyi Vilin karsinalle. Assi nyökkäsi ja irrotti ponin karsinasta. Se näköjään luuli pääsevänsä heti takaisin tarhaan, sillä ruuna sukelsi vähän turhankin innokkaasti ulos käytävälle.
"Sooh", Assi rauhoitteli hoitoponiaan ja sitoi sen ulkopuolelta kiinni karsinan kalteriin. Pihla oli ystävällisenä jo tuonut hänelle vesisangon ja ämpärin.
"Mutta älä luulekaan että palvelisin sua ikuisesti, teitä uusia vaan pitää vähän hemmotella", ratsastuksenohjaaja virnisti ja jatkoi sitten matkaansa tallikäytävällä poninhäntä heiluen.
* * *
Assille tosiaan tuli hieman kiire, mutta hän ei olisi voinut olla paljoa tyytyväisempi nähdessään hengästyneen tuntiratsastajan hymyilevät kasvot, kun Vili olikin harjattuna ja satuloituna odottamassa.
"Kiitos! On varmaan ihanaa olla Vilin hoitaja", lettipäinen tyttö huokaisi ihastuneena.
"Kunpa mullakin olisi aikaa alkaa hoitajaksi, mutta äidin mielestä oon liian nuori ja se vie liikaa aikaa", tämä jatkoi, joka sai Assin tuntemaan myötätuntoa. Hän oli onnekas.
Assi jäi mietteliäänä seisomaan Vilin karsinalle, kun ponit käännettiin kohti maneesia. Oikeastaan hänen ei alun alkaenkaan olisi pitänyt huolehtia siitä, hyväksyttäisiinkö häntä porukkaan ja minkä ponin hän saisi, vaan olla kiitollinen mahdollisuudesta saada hoitoponi. Voi, kuinka kiittämätön hän olikaan ollut!
Ulkona oli alkanut hiutailemaan lunta, kun Assi astui ulos tallista. Hän yritti pyydystää niitä kielellään, mutta tajusi varmistaa vasta sitten, näkikö kukaan. Onneksi ei.
Velma oli eilen neuvonut, että Marraskartanolla toimi pieni kahvio, jossa hoitajat saattoivat kokoontua herkuttelemaan pipareilla ja glögillä.
"No mutta päivää! Oletkos sä niitä hoitajalikkoja?" kuului heti innostunut, möreä ääni Assin avatessa kartanon painavan puuoven.
"Öh, joo... Hoidan Viliä", Assi takelteli yllättyneenä vanhan miehen tervehdyksestä, mutta rentoutui heti nähdessään tämän lempeät kasvot.
"Jaaha, Vili onkin aika suosittu, olen kuullut", mies mörisi nauraen, "Kustavi Mesikämmen, Marraskartanon omistaja."
Assi antoi katseensa kulkea pitkin kartanon tauluin koristeltuja seiniä ja vanhoja puupöytiä, joita reunustivat pitkät hirsipenkit. Sitten hän käänsi katseensa takaisin Kustaviin.
"Mä olen Assi."
Kustavi tarjosi Assille glögiä ja vastapaistettuja korvapuusteja, jotka maistuivat taivaallisilta. Hetken päästä kartanolle eksyi toinenkin hoitaja, joka sai hänet varuilleen. Assi olisi tuskin uskaltanut kysyä toiselta edes nimeä, mutta onneksi hän sai Kustavin avulla selville, että toinen tyttö oli Taru ja hoiti Rölliä , millainen poni se Rölli nyt ikinä olikaan. Näköjään Taru ei kuitenkaan ollut kovin ujo, sillä tämä istui heti Assia vastapäätä.
"Moi! Mikä sun nimi on?" Taru kysyi.
"Assi. Ja hoidan Viliä." Assi ei oikein olisi ollut juttutuulella, mutta hetken päästä Taru sai hänet jo nauramaan. Tämä oli varsinainen papupata, mutta se kelpasi Assille mainiosti.
"Mulla on myös oma koira, Nukka", Taru havahdutti Assin kuplastaan ja näytti kuvaa kännykästään. Keskustelu oli näköjään edennyt lemmikkeihin. Assikin olisi mielellään ottanut lemmikin, mutta toisaalta, eihän hän sellaista tarvinnut. Olihan hänellä jo Vili.
Assi & Vili 2HM
Ja tietäisitpä kuinka moni tuntilaistovereistasi tulee olemaan kateellinen sinulle, Vili kun on jo nyt ihan tuhottoman suosittu, eikä sen hoitajaksi ihan kuka tahansa pääse! Osasin kuitenkin arvata, että sinunlaisesi tyttö varmasti rakastuisi siihen! 
Vili on loistava opettaja niin hoidettaessa kuin ratsastaessakin. Olen varma, että teille tulee ihana yhteinen taival 